Skip to content

Historiaa

Huom. huom.! Kurkkaa ala olevaa linkkiä.

Heinola reserviläisten 70 v. historiikki.pdf

 

Heinolan seudun Reservialiupseerit.ry
50.v HISTORIIKKI

HEINOLAN SEUDUN RES.ALIUPSEERIKERHON RY: N HISTORIA

Reservin aliupseerien järjestötoiminta Heinolan seudulla juontaa alkunsa jo 30- luvulta muutamia vuosia ennen talvisotaa. Vaikka mm. Suojeluskuntajärjestö oli kerännyt riveihinsä ja antoi runsaasti puuhaa ja sisältöä isänmaallisesti ajattelevien miesten ja naisten toiminnoille, tunsivat reservin aliupseerit jo tuolloin tarvetta oman kerhon perustamiseen.

Alkuvuodesta 1936 päivämäärää ei ole tarkemmin tiedossa tapahtui kerhon perustaminen Heinolan silloisella Seurahuoneella. Kerhon nimeksi annettiin Heinolan Seudun res.aliupseerikerho.

Tämän tuolloin perustetun kerhon toiminnasta on hyvin vähän säilynyt tietoja arkistossa, mutta jonkin verran.
Puheenjohtajan nuijaa käsitteli silloin Tauno Kettunen , varapuheenjohtajana oli Yrjö Huovila ja rahastonhoitajana Matti Tenhola. Kaikki reservin kersantteja.

Asioista keskusteltiin ja päätettiin leppoisasti kahvikupin ääressä. Mitään pöytäkirjoja ei kuulemma ei kuulemma pidetty, mutta rahastonhoitaja kers. Tenhola on kuitenkin hoitanut tiliasiat taiteen sääntöjen mukaan ja niistä käy ilmi mm. että alkajaisiksi 19.7 1936 pidettiin railakkaat tanssit Heinolan pitäjän Sk- talolla, josta kertyi puhdasta voittoa 818,50mk. Vuoden toiminta huipentui sitten 26.12 1936 Heinolan kodinsuojissa pidettyihin Tapanikarnevaaleihin, jolla tilaisuudella kerho jälleen kartutti varojaan 904,40 mk. Vuoden lopussa oli kerhossa jäseniä yht. 31 reservin aliupseeria. Sen aikaista jäsenluetteloa tarkastellessa voi todeta, että heistä noin puolet elää ja vaikuttaa paikkakunnalla ja noin puolet kuuluu edelleen kerhoon. Näissä merkeissä arkisto – ja muistitietojen mukaan osapuilleen tapahtui Heinolan Seudun Res.aliupseerikerhon alku ja liikkeelle lähtö vuonna 1936.

Seuraava vuosi 1937 lienee kulunut suurin piirtein samoissa merkeissä. Kerholla lienee ollut ainakin kolme kokousta, mutta mitä niissä päätettiin, siitä asiakirjat eivät kerro. Tiedetään kuitenkin, että vuonna 1937 yritettiin kerhoa saada yhdistysrekisteriin, siinä kuitenkaan onnistumatta syystä tai toisesta. Lieneekö tämä vastoinkäyminen lannistanut mielet , sillä mitään toimintaa ei liene ollut muutamaan vuoteen. Oli käyty ankara, kunniakas ja verinen 105 päivän talvisota. Linjoissa oli solmittu katkeamattomia asevelisiteitä. Mielet olivat herkkiä isänmaan asialle. Jälleen tapaamme joukon heinolalaisia sekä ympäristön aliupseereita 3.7 1940 tällä kertaa Maneliuksen ruokalassa oman kerhonsa henkiinherättämispuuhissa.

Kokouksen avasi M. Tuomikoski, joka valittiin myös kokokusen puheenjohtajaksi.Sihteeriksi valittiin V. Lamminpää: ( sotilasarvoja ei ole tiedossa.) Tehtiin päätös kerhon toiminnan jatkamisesta.
Tämän jälkeen kuulutettiin yleinen kokous Heinolan hovin kerhohuoneessa 14,9 1940 jonne kokoonnuttiin sitten 14 res.aliupseerin joukolla. Valittiin johtokunta ym. toimihenkilöt , hyväksyttiin säännöt. Puheenjohtajaksi valittiin nyt Väinö Tukiainen, sihteeriksi V. Naskali sekä muiksi johtokunnan jäseniksi L Keto, T Mattila, A. Leikonen, O. Pekkola ja V. Lamminpää.( Sotilasarvot puuttuvat tästäkin pöytäkirjasta)
Nyt saatiin kerho myöskin rekisteröidyksi joulun alla 1940. Pidettiin yhteinen kuusijuhla ja vuosien 1940-41 vaihteessa todettiin kerhon jäsenmäärä jälleen 31:ksi, kuten perustamisvuonnakin 1936. Tälläkin kertaa supistui kerhon toiminta ja aikaansaannokset tietyistä syistä perin vähäisiksi.Jälleen pian tarvittiin suomalaista miestä, reservin aliupseeria, kuten muitakin, toisiin tehtäviin. Toinen maailmanpalo oli alkanut ja isänmaan kohtalot olivat vaakalaudalla jälleen monen vuoden ajan.

Jatkosodan jälkeen nosti Heinolan Seudun Res.au-kerho ensikerran päätään 1.5. 1955. Heinolan Hovin kerhohuoneeseen oli ylikers. Väinö Tukiaisen aloitteesta kutsuttu yleinen kokous, jossa keskusteltiin kerhon toiminnan jatkamisesta. Kun huhtikuussa samana vuonna 1955 oli perustettu reservialiupseeliitto, päätettiin kääntyä sen puoleen uusien mallisääntöjen saamiseksi. Raskaiden sotavuosien jälkeinen haluttomuus ja saamattomuus ilmeni vielä tuolloin monella tapaa, niin tässäkin asiassa. Yrityksiä tehtiin, mutta veto loppui lyhyeen. Valmista ei tullut.

Mutta neljäs kerta toden sanoo. 18.11 1956 oli sanomalehti Itä-Hämeessä ilmoitettu jälleen yleinen kokous suunnittelemaan ja hahmottelemaan nukkuvan kerhon vastaista toimintaa. Kokouksen, johon oli saapunut peräti 24 reservin aliupseeria, avasi res.ylikarsantti A. Tuominen, joka valittiin myös kokouksen puheenjohtajaksi. Sihteerinä toimi kers. Lauri Kuusela. Kokouksessa tuli voimakkaana esiin re. aliups. järjestötoiminnan tarpeellisuus yhdyssiteen muodostamiseksi, isänmaallisen hengen elävöittämiseksi ja yleensä vapaaehtoisen maanpuolustustyön aikaansaamiseksi paikkakunnan reservin aliupseerien keskuudessa, kuten pöytäkirja kertoo. Kokouksessa valittiin kerholle johtokunta, johon tulivat: puheenjohtajaksi ylik. A. Tuominen, sihteeriksi kers. Lauri Kuusela ja muiksi jäseniksi kers. Harri Oksala, kers. Alpo Marttunen, alik. Heikki Virtanen, alik. Viljo Seppälä, alik. Aleksi Leikonen, kers. Väinö Ryynänen ja kers. Aatos Lahtinen.

Tämä kokous, johon myös Heinola Res. upseerikerhon tervehdyksen toi kapt. Oiva Helama, oli startattu onnellisempien tähtien alla. Sen tulemme myöhemmin huomaamaan.

Vuosi 1957 oli kerhon toiminnassa ensimmäinen näkyvämmän toiminnan vuosi. Puheenjohtajan nuijaa piteli kers. Alpo Marttunen, varapj. oli kers. Aatos Lahtinen ja sihteerinä kers. Lauri Kuusela. Johtokunnan muut jäsenet olivat alik. Pellervo Peltonen, alik. Åke Kilander, kers. Väinö Ryynänen ja alik. Alpo Pihlaja. Kesällä saatiin alkuun myös yhteistoiminta paikallisen res. ups. kerhon kanssa nimenomaan kilpailullisella sektorilla. Kesän aikana pidettiin nimittäin kolmet yt.-kilpailut, joissa oli kerhomme edustajia yht. 77 miestä. Kun kerhon puheenj. kers. Alpo Marttunen oli vuosikokouksessa lahjoittanut kerholle Pikku- Leijona pienoiskiväärin, kävi ampumaharjoitusten ja kilpailujenkin järjestäminen mahdolliseksi. Ampumaradaksi oli saatu vanha soramonttu Hevossaaressa, jossa paukuteltiin tällä pienoiskiväärillä vuoron perään, yksi kerrallaan. Omia aseita ei kerhon jäsenillä vielä silloin ollut juuri kellään. Yhteistoiminnassa ups. veljien kanssa järjestettiin vielä vuoden hengelliset päivät kaupungin kirkossa ja kunnianosoitus sankarihaudalla itsenäisyyspäivänä. Itsenäisyyspäivä iltana hotelli Heinolan Hovissa pidetty hilpeä pikkujoulu päätti onnistuneesti jo melko vilkkaaksi muodostuneen toiminnan.

Tulkoon vielä mainituksi, että 17.10 1957 saatiin oikeusministeriössä hyväksyminen uusituille säännöille ja että kerhon jäsenmäärä oli vuoden loppuun mennessä noussut ja 50:ee. jäseneen. Nyt oli siis päästy siunattuun alkuun, joten voitiin toivorikkain mielin lähteä eteenpäin. Samat toimihenkilöt olivat kerhon johdossa seuraavanakin vuonna 1958. Toiminta kulki pääasiassa jo edellisenä vuonna viitoitettua linjaa. Vuosikertomuksen mukaan kokouksia, luentoja esitelmätilaisuuksia, illanviettoja, hiihtoretki, ampumaharjoituksia ja kilpailuja oman kerhon puitteissa sekä yhteistoiminnassa ups.kerhon kanssa, kunnianosoitusten sankarihaudoilla, hengellisen toiminnan ja kilpailutoiminnan puitteissa.. Innostusta ja toimintahalua olisi ollut enemmänkin, mutta kerhon heikko talous asetti vissejä rajoituksia. Tämä kiusallinen tila kuvastaa erinomaisesti kerhon sihteerin res. au- liitolle lähettämässä toimintaraportissa, jossa kohtaan mahdollisia toivomuksia liiton taholta on kerhon sihteeri kirjoittanut: Toivomuksia olisi niin paljon etteivät ne missään tapauksessa johtaisi myönteiseen tulokseen, vaikka niitä esittäisikin. On siis parasta vaieta. Menestyksellinen yhdistystoiminta tarvitsee ensiksi rahaa, toiseksi rahaa ja aina vaan rahaa. Näin siis kertoi kerhon sihteeri kers. Lauri Kuusela vuosiraportissaan liitolle vuonna 1958.

Vaikka kerhon talous oli heikko, vilkastui toiminta, mikäli mahdollista entisestäänkin alkavana vuonna 1959. Vuosikokous oli valinnut kerhon puheenjohtajaksi kers. Aarne Hyytiäisen ja hän oli se mies, joka omistautui koko tarmollaan kerhon asialle. Kerhon hallitus hahmottelikin nyt toimintaa jo laajemmalle pohjalle. Niinpä perustettiin sen alaisuuteen useampia toimikuntia, kuten majapaikkatoimikunta, urheilutoimikunta ja hengellinen toimikunta. Vuosikertomus kertoo, että vuoden 1959 aikana oli kokous, esitelmä illanvietto ja kilpailutilaisuuksia yht. 40, yhteinen osanottajamäärä näihin tilaisuuksiin oli 493 jäsentä. Vuoden varrella käytäntöön otetulla harrastekilpailulla oli elvyttävä vaikutus toimintaan. Yhteistoiminta res.ups.kerhon kanssa sai jo jossain määrin vakiintuneen muodon, ollen yhteistoiminnan konkreettisin näyte 29.11.1959 Kodinsuojassa järjestetty talvisodan alkamisen 20-vuotismuistojuhla 700:n nousevine osanottajineen.

Vuoteen 1958 asti oli yhteyksiä hoidettu kerhoista suoraan res. au-liittoon Helsinkiin. Tämä oli tietysti hankalaa. Vuoden 1958 aikana oli tapahtunut kuitenkin merkittävä parannus, piiri organisaation tultua käytäntöön. Heinolan kerhokin päätti kokouksessa 3.5.1959 liittyä edellisenä vuonna perustettuun Lahden piiriin. Kun piiriin myöhemmin Maanpuolustuksen tuki ry:ltä saadun avustuksen avulla voitiin perustaa vakituinen toiminnanjohtajan vakanssi, oli päästy aimo askel eteenpäin koko vapaaehtoisen maanpuolustustyön kenttää ajatellen.

Jo vuoden 1958 aikana oli eri tilaisuuksia keskusteltu oman kiinteistön jonkinlaisen kerhomajan hankkimisen tarpeellisuudesta kerholle. 1959 syksypuolella alettiinkin pontevasti etsiä paikkaa, johon maja voitaisiin pystyttää. Vaatimuksena oli, että se ei olisi kovin kaukana kaupungista, että paikka olisi järven läheisyydessä ja että sen läheisyyteen voitaisiin rakentaa edes jonkinlainen ampumarata.
Vuosikertomus kertoo , että vuoden 1959 aikana majapaikkatoimikunta on tehnyt etsintä ja tiedustelumatkoja5 kertaa 2-4 miehen voimalla.
Eräässä vaiheessa kääntyivät katseet Kausanselän taakse Kokkoniemeen, jonka kärjessä oli pieni pala valtion omistuksessa olevaa maata. Tämä alue näytti hyvin sopivalta monessa suhteessa, ei kuitenkaan ampumarata näkökohtaa silmällä pitäen. Paikka miellytti kuitenkin sikäli, että johtokunta lähetti 15.3 1960 anomuksen metsähallitukseen. Myöhemmin kesällä tämä anomus johtikin myönteiseen tulokseen ja metsähallitus ilmoitti suostuvansa määrätyn suuruiseen alueen vuokraamiseen Heinolan seudun res.aliupseerikerholle 20 vuoden ajaksi 10,000 vanhan markan vuosivuokraa vastaan sidottuna indeksiin. Metsähallitukselta oli saatu myönteinen päätös tonttiasiassa, mutta johto- ja majapaikkatoimikunta ei kuitenkaan ollut läheskään yksimielinen rakennusasiassa. Erikoisesti taloudellisten resurssien puuttuminen pelotti. Maja-asia uinuikin sitten lähes vuoden ruususen unta, mutta kerhotoiminta eli sitä voimakkaammin. Vuoden 1961 vuosikokouksessa oli virallisten asioiden ohella majarakennusasia eräänä keskeisenä asiana. Kiinnostus asiaa kohtaan näytti nyt yllättävän laimealta, mutta kerhon silloisen puheenjohtajan ylik. Aarne Hyytiäisen, joka oli alusta asti ollut majahankkeen innokkain ajaja ja muutaman muun johtokunnan jäsenen kanta ratkaisi ja päätökseksi tuli, että vielä vuoden 1961 aikana aletaan majanrakennustyöt Kokkoniemen kalliolla.
Pöytäkirjat kertovat, että ensimmäiset majanrakennusta koskevat talkoot pidettiin 30.5 1961. Siellä lajiteltiin lahjaksi saatua puutavaraa ja niissä oli mukana 7 jäsentä. Nyt seurasikin talkoita talkoiden perään. Kerhomme jäsenen rak.mestarin Veli Närväsen laadittua piirustukset ja kerhon saatua asianmukaiset rakennusluvat, alettiin rakennustyöt täydellä rytinällä.

Oli 26 päivä marraskuuta 1961. Kausanselältä puhalsi vihainen vihuri, jonka pärskeet parin, kolmen pakkasasteen voimasta sai Kokkoniemen kalliorannat iljanteisiksi. Joukko haalaripukuisia miehiä heilui kalliolla kuin villinlännen elokuvissa. Vettä keitettiin, soraa kannettiin, ruukka sotkettiin. Peruspilarit oli saatava pystyyn ennen talven tuloa, ja ne saatiin. Tämän jälkeen edistyi rakennustyö niin, että helmikuun lopulla 1961 oli maja saavuttanut vesikatto vaiheen. Maaliskuun lopulla pidettyjen soranajotalkoiden tuloksena saatiin kallioiden niemeen soraa ja hiekkaa jäätä pitkin Kausanselän yli tietä ei vielä silloin ollut ja sen jälkeen alkoikin rakentamistalkoiden sarja, sanoisimmeko työtä vuorotta. Tilastot kertovat, että vuosien 1961 ja 1962 aikana 45 kerhon jäsentä suoritti 2100tuntiin nousevan talkootyömäärän. Kieltämättä spontaaninen näyte oman kerhon ja samalla vapaaehtoisen maanpuolustus työn hyväksi välillisesti. (tässä yhteydessä ei sovi unohtaa kerhomme jäsenen rak.mest. Erkki Kokon panosta majanrakennusasiassa. Ilman hänen tiivistä ohjaustaan ja valvontaansa ei ammattitaidottoman talkooväen aikaansaannokset olisi puhjenneet niin hyviin ja näyttäviin tuloksiin, kuin todella tapahtui.) Mutta rahaakin tarvittiin. Mistä sitä saatiin? Kilpailutoiminta oli rahoitettu pääasiassa pitämällä pieniä arpajaisia poliisilaitoksen luvalla. Oli suoritettu keräyksiä jäsenistön keskuudessa ja pieniä lahjoituksiakin oli saatu yksityisiltä kerhon ulkopuolelta. Nyt eivät ne konstit riittäneet. Kun on yritteliäisyyttä, niin löytyy keinojakin. Joukko kerhoin jäseniä lähti omavelkaiseen takaukseen luoton saamiseksi kerholle Voitaneen sanoa , että todella yksinkertainen konsti pulman ratkaisuksi, joskin uhrimieltä kysyvä. Kerhon maja Kausan Kokkoniemessä oli syyskesällä 1963 saatu saunoineen, lipputankoinen ym. niin valmiiksi, että avajaisjuhla voitiin pitää syyskuun 22 pv. siitä muodostui kuten vuoden 1963 vuosikertomuksesta saamme lukea onnistunut ja kaunis isänmaallisen hengen läpitunkema tilaisuus 70 hengen nousevine kutsuvierasjoukkoineen. Tilaisuudessa sai kerho lukuisia onnitteluja merkittävän saavutuksen johdosta.

Vuosi.1962 oli ollut jo neljäs toimintavuosi, jolloin Ari Hyytiäinen oli ollut kerhon johdossa. Horjuvasta terveydestään huolimatta hänen tarmonsa kerhon asioissa oli ehtymätön. Voitaneen sanoa ,että nämä vuodet Heinolan Seudun Rau-kerhon toiminnassa olivat tiivistä ja alati kehittyvää vapaaehtoista maanpuolustustyötä mitä moninaisimmissa muodoissaan. Myös kers. Lauri Kuusela, kerhon monivuotinen sihteeri ja majatoimikunnan pj. kuin myöskin johtokunnan jäsen kers. Alpo Pihlaja muutamia nimiä mainitakseni olivat tuolloin kerhotoiminnan näkyvimpiä hahmoja. Mutta missä nainen. Kerhotoiminnan saatua yhä moninaisempia toimintamuotoja, havaittiin pian, että kauniimpi sukupuoli on ehdottomasti saatava mukaan. Naisosaston perustaminen näkikin päivänvalon vuoden 1962 vuosikokouksessa helmikuun 2 päivä. seitsemän aliupseerin rouvan toimesta. Näin oli tämäkin puuttuva rengas koossa ja reippaat aliups. perheiden naiset tiesivät pian tehtävänsä kerhossa. Vuodesta toiseen olemme saaneet kerhon vuosikertomuksen riveiltä lukea runsaasti kiitosta Naisosastolle merkittävästä työpanoksesta kerhon hyväksi tarjoiluja muonitustehtävien muodossa eri tilaisuuksissa ja varsinkin suurempien kilpailujen ollessa kysymyksessä kuin myös suoranaisen taloudellisen rahallisen tuen muodossa, joka velkaiselle kerholle tuiki tarpeen.

Kerhon maja kokkoniemessä oli valmistunut syyskesällä 1963 ja se oli konkreettinen osoitus mitä yhteishengellä voidaan saada aikaan ilman lähtöpääomiakin. Omistajan iloa ja ylpeyttä hälvensi kuitenkin jäljelle jäänyt huomattava velkataakka. Seuraavien vuosien kokouspöytäkirjoissa ja vuosikertomuksissa onkin leimaa antavana piirteenä huoli taloudellisten velvoitteiden vaatimasta vastuusta.
Ne kertovat myöskin, että Kausan maja, jonka nimen johtokunta kokouksessaan 3- .9 1963 oli majalle antanut on ollut kuten olettaa saattoikin kerhon jäsenten ja heidän vieraittensa vilkkaassa ja monopuolisessa käytössä ja että maja oli alkanut lunastaa niitä lupauksia ja toiveita, joita sille oli asetettu. Kerhon talous joutui pääasiassa majakustannuksista johtuen olemaan usean vuoden ajan kovalla koetuksella, mutta laina-asiat, korot ja lyhennykset, voitiin kuitenkin hoitaa aikataulun mukaan, pääasiassa jäsenistöltä , muilta yksityisiltä henkilöiltä, tehdas ja liikelaitoksilta sekä kerhon Naisosastolta saatujen lahjoitusten ja avustusten turvin. Tämä on kuitenkin vaatinut johtokunnalta ja erikoisesti rahastonhoitajalta suurta toimeliaisuutta, jopa saituuteen saakka ulottuvaa nuukuutta sanotaan eräässä vuosikertomuksessa. Tämä saituus ja nuukuus ei kuitenkaan kuvastanut sanottavammin varsinaisessa kerhotoiminnassa.

Viimeksi kuluneiden vuosien kerhotoiminnan luonnetta ja laajuutta edustaa mielestäni esim. vuosi 1966 jonka toimintakertomus otettakoon yksityiskohtaisemman tarkastelun kohteeksi. Ko vuoden aikana kerhon jäsenet ovat osallistuneet 4. RauL:n koko maata käsittäviin mestaruuskilpailuihin sekä melkein kaikkiin Lahden piirin järjestämiin kilpailuihin saavuttaen mm. 7 piirinmestaruutta. Kilpailujen lukumäärän noustessa 27:n ja osallistujien lukumäärän noustessa 158 osanottajakertaan. Yhteistoiminnassa RU- kerhon kanssa oli pidetty maastokilpailut, herrasmieskilpailut, hengelliset kertausharjoitukset sekä muutamia kerhoiltoja. Urheilullisten saavutusten perusteella kerhon tulos Lahden piirin alueella nousi keskitason yläpuolelle. RauL:n kuntokilpailussa saavutettiin 9 1- luokan tulosta, 16 2_ luokan ja 23 3- luokan tulosta. Luokkatulosten perusteella kerhon parhaaksi urheilijaksi nimettiin ko. vuonna kers. Pauli Kastinen. Kerholla oli ollut kokouksia 10, luentoja esitelmätilaisuuksia 4, juhlia ja illanviettoja4, runsaasti talkoita, seppelten lasku sankarihaudoille 2 kertaa, yhteinen pikkujoulu juhla palkintojen jakoineen. Naisosastolla oli ollut yhdet arpajaiset. 18 ompeluiltaa ( kävijöitä 188) sekä yhdet myyjäiset. Jäseniä kerhossa oli vuoden lopulla 104 jäsentä. Vuoden varrella oli kerho liittynyt Heinolan pelastuspalveluun, perustaen kaksi ryhmää, jotka tarvittaessa olisivat käytettävissä. Tämä siis vuodelta 1966.

Vuosi 1968 muodosti viimein käännekohdan kerhon taloudellisessa tilassa. Johtokunnan ja rahastonhoitajan toimeliaisuus ja saituuteen saakka ulottunut nuukuus tuotti tuloksia ja 4.1 1968 pidetyn johtokunnan kokouksen pöytäkirjan 4 § saamme lukea: kerhon historian lehti on sikäli kääntynyt, että kerhon velat ovat tulleet kaikki maksetuksi , vieläpä on rahaa jäänyt kassaankin. Vuoden 1968 vuosikokouksessa alusti kerhon sihteeri ylik. Eino Kenttä kysymyksen kerhon 30- vuotisjuhlan järjestämisestä vuoden 1968 aikana. Kultiin myös, että kerhon Naisosaston keskuudessa oli jo ryhdytty alustaviin toimenpiteisiin oman lipun hankkimiseksi kerholle. Mainittu vuosikokous valtuutti johtokunnan Naisosaston kehittelemään juhla- ja lippuasiaa. Myöhemmin 1969 aikana kävi selväksi, että 30- vuotisjuhla ja lipun vihkiminen on erinäisistä syistä siirrettävä seuraavaan vuoteen, mutta valmisteluja alettiin tehdä pikku hiljaa.

Vuoden 1969 vuosikokouksessa oli virallisten asioiden ohella otettu kerhon 30- vuotisjuhla ja lippuasia asialistalle. Vuosikokous päättikin johtokunnan esityksestä hankkia kerholle oman lipun ja toimeenpanna 30- vuotisjuhla kuluvan vuoden aikana. Asiaa toteuttamaan valittiin juhlatoimikunta, jonka kokoonkutsujaksi valittiin ylik. Kaarlo Sormunen sekä muiksi jäseniksi vääp. Lauri piispanen, ylik. Kuusela ja kers. Tooivo Lepolahti.

1970 luvulle kerhomme lähti uljaan lippumme hulmutessa puheenjohtajanaan Lauri Piispanen ja sihteerinä Seppo Sormunen sekä johtokunnan jäseninä: Lauri Suutari, Kaarlo Sormunen, Onni Heinonen, Esko Leino, Väinö Ryynänen, Alpo Pihlaja, heimo Räty ja Raimo Pullinen.
Johtokunta kokoontui kaikkiaan 12 kertaa sekä sääntömääräinen vuosikokous pidettiin perinteiseen tapaan tammi- sunnuntaina Heinolan seurahuoneella. Puu ja siivoustalkoot pidettiin sekä kevätkaudenavajaiset majalla. Suurin tapahtuma oli Hämeen maanpuolustusjuhlan järjestäminen Yt:nä Heinolassa 24.5. Juhliin osallistui n. 7000 katsojaa. Puolustusvoimat esittivät juhlissa taistelunäytöksiä raviradalla, jotka kiinnostivat yleisöä. Bingo- toimikunnan puheenjohtajana toimi Väinö Ryynänen ja taloudenhoitajana Reino Koivisto ja jäseninä, jotka toimivat aktiivisesti, Jouko Valasti, Pentti Huovila, Erkki Heinonen, Åke Kilander, Toivo Tuominen, Ville Pusa , Olavi Louhula, Lauri Reiman, Heimo Räty, Kauko Turklin, eero Aropaasi, Lauri Piispanen, Matti Mäntynen ja Esa Järvinen. Talkootunteja kertyi toimikunnalle satoja, jonka tuloksena kerho pystyi hankkimaan 3 kpl pienoispistooleja ja 1 klp pienoiskivääri sekä majalle lasikuituveneen.
Urheilussa saavutettiin monia piirin ja liiton mestaruuksia eri sarjoissa toimintakertomuksessa kerrotaan että Heinolan reservialiupseerikerhon edustusurheilijat tunnetaan niin piirissä kuin liitto tasollakin. Nimeä ja mainetta toivat: Kalevi Räty, Yrjö tiira, Lars Forsblom, Teuvo Kunnarrus, Markku Salo, Pauli Kastinen, Raimo Miettinen ja Hannnu Teirivaara. 9.10 1971 kerhomme teki vierailun Hämeenlinnaan täkäläisen kerhon kutsumana. Mukana oli linja-autollinen kerhomme jäseniä. 1972 johtokunnan kokoonpano säilyi entisenä. Kilpailuissa menestyttiin hyvin ja parhaaksi urheilijaksi valittiin Kalevi Räty. 19.5 1972 klo. 12.00sähkövalot syttyivät majallemme. 17.6 saatiin vastavierailulle Hämeenlinnan aliupseerit. Bingo- toimikunta puheenjohtajanaan Väinö Ryynänen teki paljon talkootyötä tunteja kertyi kaikkiaan kertomusvuonna 1972 667 tuntia. Mukaan olivat tulleet myös Esko Anttila ja Niilo Häkki 1973 kerhon puheenjohtajana jatkoi edelleen Lauri Piispa ja sihteerinä seppo Sormunen. Johtokunnan jäsenistöön oli tullut muutoksia. Johtokunnassa olivat toimineet Kalevi Räty, Heimo Räty, Alpo Pihlaja, Raimo Pullinen, Heikki Vatanen, Lauri Suutari, onni Heinonen, ja Esko Anttila. Rahastonhoitajana toimi Väinö Ryynänen. Kuoleman kautta olivat poistuneet aktiivijäsenet Sulo Kuusvuori, joka oli kerhon perustaja ja kunniajäsen sekä monivuotinen puheenjohtaja Lauri Kuusela. Piirihallituksen jäsenenä oli toiminut Toivo Lepolahti joka toi johtokunnalle terveisiä piiristä sekä liiton toiminnoista. Urheilualiupseerin tehtävistä vastasi Raimo Mietttinen ja ampuma-aliupseerina toimi Kaarlo Sormunen.

Toimintakertomus 1973 kertoo, että kulunut talvi oli poikkeuksellisen vähäluminen. Kerhomme joutuui huonoissa olosuhteissa suururakan eteen, kun järjesti kahdet arvokilpailut. 1.2 oli piirin talvimestaruuskilpailut Tampella lähimaastossa ja 4.3 rau- liiton talvimestaruuskilpailut ampumaradan maastossa. Kilpailijoita oli toista sataa ja kilpailijoiden mielestä ne onnistuivat hyvin, josta kuuluu kiitos toimitsijakaartille. Parhaaksi urheilijaksi valittiin Kalevi Räty. Maja ja huvitoimikunnan johdossa oli Åke Kilander. Toimikunta järjesti ensimmäiset pikkujoulut majalla8.12. Tarjoilusta vastasivat Naisjaoston jäsenet ja pakkkasta oli -30c. Bingo-toimikunta toimi aktiivisesti, työtunteja kertyi 886 ja pyörityskertoja 40. Myös naisjaosto on ollut aktiivisesti toiminnassa mukana Sirkka Huovilan johdolla. Pyörityspaikkana pidettiin Heinolan Säästöpankin kerhohuonetta. Kerhomme sai lahjoituksen Talo Oy Kodinsuojalta 2500 mk, jonka johtokunta sijoitti pörssiosakkeisiin: Ostettiin KOP:n ja Rauma-Repolan osakkeita, Jotka tänä päivänä ovat tuottaneet melkoisen summan.

1974 johtokunnan kokoonpano säilyi entisellään puheenjohtajana Lauri Piispanen, sihteerinä Seppo Sormunen ja rahastonhoitajana Väinö Ryynänen. Piirihallituksen jäsenenä Toivo Lepolahti ja urheilu-aliupseerina Raimo Miettinen sekä ampuma-aliupseerina Kaarlo Sormunen.
1CUP- ammunnan voitto tuli Heinolan aliupseereille joka ammuttiin Hälvälässä 29.9 1974. Joukkueessa ampuivat: Jorma Arponen 272 p. Unto Pelkonen 270 p. Kalevi Räty 266 P. Kaarlo Sormunen 262 p. Olavi Hiltunen 248 p. Majalla järjestettiin illanviettoja: laskiaiskarnevaalit 23-2. kesäkauden avajaiset 8.6, pikkujoulut 7.12. mukana oli 60 kerhon jäsentä. Bingo-toimikunnalla oli talkootunteja taas kertynyt 726 ja pyörityskertoja 30 ja naisjaosto oli myös aktiivisesti mukana.

1975 kerhon puheenjohtajana jatkoi Lauri Piispanen, sihteerinä Seppo Sormunen, rahastonhoitajana Väinö Ryynänen ja johtokunnan jäseninä: Alpo Pihlaja, Heimo Räty, Ahti Konttinen, Esko Anttila, Lauri Suutari, Unto Pelkonen, Raimo Miettinen ja Yrjö Tiira. piirihallituksen jäsenenä toimi Edelleen Toivo Lepolahti. Bingo-toimikuntaa veti Väinö Ryynänen ja toimikunnan taloudesta vastasi Olavi Louhula. Työtunteja toimikunnalle oli kertynyt taas satoja. Urheilujaostoa veto Raimo Miettinen ja ampuma-aliupseerina toimi Jorma Arponen. Parhaaksi urheilijaksi valittiin Erkki Tanskanen. Majatoimikunnan vetäjänä toimi edelleen Åke Kilander. Toimikunta järjesti 4 illanviettoa, joissa kävijöitä kaikkiaan 200 jäsentä. Ruskailta pidettiin 10.10 jossa samassa yhteydessä vihittiin Ville Pusan , Martti Harjun ja Toivo Tuomisen tekemä ulkorakennus. Pikkujoulu ja itsenäisyyspäivän iltajuhla pidettiin majalla 6.12.1976 toimintasuunnitelmaan oli laitettu, että majaa olisi laajennettava, joka toteutuikin. Johtokunnan kokouksessa 16.11 valittiin majanlaajennustoimikunta, johon kuuluivat puheenjohtajana Toivo Lepolahti, sihteerinä Seppo Sormunen ja jäseninä Ville Pusa, Lauri Piispanen, Kaarla Sormunen, Åke Kilander, ja Matti Harju. Laajennuksen valvojaksi pyydettiin Ville Pusa. Poikkeuslupa laajennukseen saatiin, piirustukset oli laatinut kerhomme jäsen rak.ins. Juhani Ahonen. Bingo-toimikunnalle tuli myös talkootunteja taas satoja puheenjohtajanaan Väinö Ryynänen ja talouspäällikkönä Pentti Huovila.

1977 kerhon johtohenkilöt jatkoivat toimintaa entisessä kokoonpanossa. johtokunta laati kirjelmän, jossa pyydettiin talkootukkeja majan laajentamiseksi. Tukkeja saatiinkin niin paljon, että kun ne vaihdettiin puutavaraan jäi kerholle 3000 mk rahaa kun maja oli jo valmis.
Suurimpina lahjoittajana olivat pankinjohtaja Erkki Liesinen, johtaja Eino Kolli ja Pekka Weckman. Majan rakennuslaajennus tehtiin keväällä ja kesällä. Mökkikirjan merkintöjen mukaan varsinaisiin rakennustalkoisiin osallistui yhteensä 35 kerhon jäsentä, talkookertojen yhteismääräksi tuli 177. Kymmenen kärjessä lista oli seuraava: Ville Pusa, Martti Harju, Toivo Tuominen, Lauri Piispanen, Viljami Sappinen, Heimo Räty, Lauri Suutari, Olavi Louhola, Åke Kilander ja Seppo Sormunen. Naisosaston työpanos oli myös suuri kestityksen ja siivoustalkoiden järjestelyssä ja toteuttamisessa. CUP- ammunnassa selvittiin hopealle. Kilpailuja pidettiin kaikkiaan 29kpl, joista valittiin parhaaksi urheilijaksi Markku Salo. Parhaaksi maastourheilijaksi valittiin Erkki Tanskanen ja parhaaksi ampujaksi Jorma Arponen. Taas saatiin myös mainetta niin piiri kuin liittotasollakin.

1978 samat toimihenkilöt jatkoivat kerhon johdossa. Piirihallituksen jäsenenä toimi Unto Pelkonen. Naisosaston lahjoittamat pesuhuoneen laatat saatiin talkoilla paikoilleen ja pesuhuone muutenkin valmiiksi. Kerhon parhaaksi urheilijaksi valittiin Hannu Teirivaara Piirin CUP- ammunnan voitto tuli Heinolaan , vaikka kaksi joutui ampumaan huonon numeron CUP:sta pois joutumisen vuoksi.

1979 kerhon 40-vuotis juhla pidettiin Kausan majallamme.6.10. Juhlassa palkittiin monivuotisessa olleita kerhon jäseniä. Valioluokan harrastusmerkki 1500 P. luovutettiin Kaarlo Sormuselle. CUP- ammunnassa tuli hopeatila ja jouduimme luopumaan komeasta kannusta.
Piirihallituksen jäsenenä jatkoi Unto Pelkonen. koulutustoiminta oli vilkasta. Turvallisuuspolitiikan kurssi pidettiin Heinolassa 24.10-79-5.5-80 aikana. Kurssin vetäjänä toimi Urpo Keskinen ja Kävijöitä oli vuoteen -79 loppuun mennessä 356. Maasto etsinnän kurssi pidettiin myös Heinolassa 10-11.1101979 Kausan majalla.Kurssille osallistui kaikkiaan 50 jäsentä. Majalle hankittiin myös uusi puuhella, johon naisosaston jäsenet ovat olleet tyytyväisiä.

1980- luvulle lähdettäessä oli kerhomme nimi muutettu Heinolan Seudun Reservialiupseerit ry:ksi ja jäsenmäärä oli n.140. Yhdistyksemme puheenjohtajana toimi edelleen Lauri Piispanen ja varapuheenjohtajana Lauri Suutari sekä sihteerinä Seppo Sorminen. Johtokunnan jäseninä toimivat edellisten lisäksi Unto Pelkonen, Raimo Miettinen, Yrjö Tiira, heimo Räty, Esko Nenonen, Erkki Tanskanen ja Hannu Teirivaara.
koulutus oli vilkasta turvallisuuspolitiikankurssi saatiin päätökseen 5.3. 19.1 oli koulutustilaisuus Lahdessa, mukana oli 8 yhdistyksen jäsentä. 10-27.11 VSS-kurssi Lahdessa, kurssi kesti 18 tuntia ja sille osallistui 10 jäsentä sekä naisosastosta 2 jäsentä, jotka kaikki saivat todistuksen. Pilkkikilpailut järjestettiin keväällä joihin osallistui 35 jäsentä ja ohi uinnistakin sai palkinnon. CUP uudet säännöt eivät vielä ehtineet tulla voimaan mutta kun ne tulivat, niin varmasti tämä kilpailumuoto vilkastuu ja valioampujatkin pääsevät mukaan.
Maastokilpailuissa saavutettiin mestaruuksia piirin tasolla

1981 johtokunnan kokoonpano säilyi muuten entisenä, mutta uutena jäsenenä mukaan tuli Heikki Soutua. Urheilutoiminta oli edelleen vilkasta. CUP- ammunta ammuttiin uusien sääntöjen puitteiss ja nimellä Heinolan reserviläiset, johon tulivat mukaan myös upseeriveljet. Heinolan sijoitus oli toinen ka:n ollessa 271,70 ( 12 ampujaa). 13.10 PYT:nä järjestettiin koulutus, jonka teemana oli toimihenkilöiden tehtävät yhdistyksessä. Majallamme oli koulutuksessa kaikkiaan 30 henkilöä..

1982 puheenjohtajana toimi Raimo Miettinen sihteerinä Seppo Sormunen, varapuheenjohtajana Heikki soutua, rahastonhoitajana Hannu Lokko, kerhomestarina Olavi Louhula , piirihallituksen jäsenenä Unto Pelkonen , urheilualiupseerina erkki Tanskanen, ampuma-aliupseerina Esko Nenonen ja johtokunnan jäsenenä Hannu Teirivaara. Johtokunta kokoontui 8 kertaa päättämään yhdistyksemme asioista. 30.10 RauL:n koulutustilaisuuteen ottivat osaa Myllykoskella Raimo Miettinen ja seppo Sormunen. Parhaaksi urheilijaksi valittiin Erkki Tanskanen.
12-14.11 piirin syyskokous pidettiin Ruotsin laivalla. mukana oli linja-autollinen kokousedustajia sekä Heinolasta että Lahdesta. Laivan nimi oli MS Viking Saga. Majalle tehtiin taas korjauksia ja nyt oli kohteena sauna. Saunaan uusittiin paneelit ja kaakeloitiin lattia sekä hankittiin uusi pumppu ja kiuas. Laatat saunaan lahjoitti Teräsbetoni Oy.

1983 johtokunnan sekä toimihenkilöiden kokoonpano säilyi entisellään. CUP- ammunnoissa saavutettiin 2. sija. YT- toimikunta kokoontui 4 kertaa, jonka tuloksena 10-16.5 osallistuttiin vene ja vapaa-aika näyttelyyn Kasinon rannassa.

1984 johtokunnan kokoonpanoon lisättiin Raimo Husu ja Lauri Piispanen. Piirihallituksen aktiivisena jäsenenä toimi Unto Pelkonen ja piirinaisena Leila Pelkonen Edellisen vuoden hopeatila vaihtui CUP- ammunnoissa kultaan (12 ampujan ka 270p.). Yt:n pilkkikilpailut pidettiin Kausan majalla 1.4 ja aliupseerit saivat 1. kiinnityksen Raimo Husun ja Kelloliike Mäntysen lahjoittamaan upeaan kiertopalkintoon. 16.5 järjestettiin piirin kevätammuntapäivät Heinolassa, jossa keräsivät paljon mitaleita. CUP-ammunnoissa voittokulku jatkui. Heinola sai taas pokaalin ka:n ollessa 273,08 ( 12 ampujaa). 8.9 piirin lipunnaulaustilaisuuudessa yhdistystämme edusti lipun puuhamies Unto Pelkonen, Lauri Piispanen, Seppo Sormunen , ja Timo Hirvikoski. Unto toimi naulan lyöjänä. 9.9 lippu vihittiin Nastolan kirkossa maanpuolustujuhlan yhteydessä. 27.10 pidettiin majallamme reiska reserviläisen koulutusohjelmaan kuuluva viestikurssi. kouluttajana toimivat Raimo Husu ja Hannu teirivaara ja piirin alueelta oli n.30 jäsentä.

1985 johtokunnan kokoonpano säilyi entisellään. Piirihallituksen jäsenenä toimi edelleen Unto Pelkonen. CUP- ammunnassa vietiin taas voitto kotiin hyvällä tuloksella 275,1. Joukkueessa ampuivat Esko Nenonen, Jorma arponen, Martti Tähkänen, Pekka Porala , Eino Korhonen, Unto Pelkonen, Aimo Hohtari, seppo Sormunen ja Eero Tähkänen. 15-16.6 järjestettiin ammuntapäivä, joka koski koko piiriä. ampujia oli n. 60.
Lahden res.au:t täyttivät 30 vuotta ja käytiin heitä onnittelemassa. Leila Pelkonen aktiivisena piirinaisena aikaan sai 17.9 Päijät- Hämeen reservialiupseeri ry:n naistoimikunnan perustamiskokouksen. Keräsimme myös varoja Heinolan maanpuolustajien (1939-41) lähtöpaikan patsaan hankkeelle, joka paljastetaan keväällä 1986. Toimikuntaan kuuluivat veteraanijärjestöjen lisäksi upseeri veljiä sekä yhdistyksestämme Raimo Miettinen ja Seppo Sormunen.

1986 johtokunnan kokoonpano säilyi entisellään. CUP-ammunnassa saatiin taas voitto ka 274,25. Parhaaksi urheilijaksi valittiin Martti Tähkänen. Kausan majalla taas palkittiin YT:n merkeissä ja aliupseerit saivat jo kolmannen kiinityksen kiertopalkintoon ( Raimon ja Reiskan maljaan). 14.3 tehtiin teatterimatka Mikkeliin. 31.8 käytiin vierailulla Utissa, jossa isäntänä ja emäntänä toimi Leila ja Unto Pelkonen. Mukana oli noin 40 siskoa ja veljeä. 18.5 pidettiin Heinolassa piirin kirkkopyhä. 4.10 majalla järjestettiin ruska-ilta, johon saapui n. 60 jäsentä. 20.11 perinteinen pikkujoulu majalla ja tarjoilusta vastasi Latvasen pitopalvelu.

1987 yhdistyksen puheenjohtajana toimi Seppo Sormunen, sihteerinä ja rahastonhoitajana Hannu Lokko, varapuheenjohtajana Raimo Miettinen joka toimi myös piirihallituksen jäsenenä. Johtokunnan jäseninä toimivat Hannu Teirivaara, Eero Tähkänen, Timo Hirvikoski, Unto Pelkonen, Heimo Räty, Lauri Suutari, Esko Nenonen, Olavi Louhula, Erkki Tanskanen, Lauri Piispanen ja Yrjö Tiira. 24.2 kävivät puheenjohtaja Seppo Sormunen ja varapuheenjohtaja Raimo Miettinen vastaanottamassa Lahden sot.piirin kiertopalkinnon vuodeksi haltuunsa yhdistyksemme osoittaman vapaaehtoisen maanpuolustustyön kunniaksi. CUP-ammunta voitettiin Heinolaan tuloksella 273,08 p. ( 12 ampujaa). Parhaaksi urheilijaksi valittiin Martti Tähkänen. RauL:n kouluttaja kursseilla ovat olleet Raimo Husu, Eino Hyväri, ja Jorma Arponen ja niiden kurssien tuloksena pidettiin Kausan majalla talvikurssi sekä maastojohtaminen pimeässä kurssi IHME- messuille osallistuttiin puolustusvoimien kanssa, joka kruunasi itsenäisyytemme 70- vuotis juhlavuoden. Naisosastomme täytti 25 vuotta, jota juhlittiin Kausan majalla kevätkauden avajaisten merkeissä. Liiton partiokilpailut 14 – 15. 8 antoivat monipuolista työtä jäsenistöllemme, toimitsijakaartikin nousi n. 60 toimitsijaan. Kilpailut onnistuivat hyvin.

1988 yhdistyksen puheenjohtajana jatkoi seppo Sormunen ja sihteeri – rahastonhoitajana Hannu Lokko., varapuheenjohtajana Raimo Miettinen ja Eino Hyväri. Reservin aliupseeriliiton tiedotusvaliokunnan jäsenenä on toiminut yhdistyksemme historiassa ensimmäisen kerran Seppo Sormunen. Piirin hallituksen jäsenenä on toiminut edelleen Raimo Miettinen. Juhlatoimikunta kokoontui jo kaksi kertaa. Toimikuntaan kuuluivat: Seppo sormunen, Lauri Piispanen, Unto Pelkonen, Raimo Miettinen ja Eino Hyväri. Juhlatoimikunta teki myös tutustumiskäynnin yhdessä naisosaston jäsenten kanssa Naisten valtakunnallisille neuvottelu ja retkeilypäiville Imatralle 6 – 7 .8 Mukana oli kaikkiaan 20 veljeä ja sisarta. CUP- ammunnassa saavutettiin hopeatila. Kansalaisjärjestöjen kanssa järjestimme Päijät- Hämeen veteraani ja maanpuolustusjuhlan 27.4. Juhla keräsi osanottajia maakunnasta n, 1300. Perinteinen ruska ilta ja pikkujoulu pidettiin majalla. Yhdistyksemme talous oli edelleenkin säilynyt vakaalla pohjalla. Säästövarojemme toimintaamme emme ole käyttäneet, vaan ne on hankittu talkootoiminnalla. Kulotustoiminnalla saatiin varoja Kulotus talkoot järjesti Eino Hyväri sekä myös johtokunnan perinteisillä
ressutalkoilla kartutettiin yhdistyksemme kassaa. 20. 9 1969, runsaat 20vuotta sitten, naulattiin majallemme naisosaston lahjoittama yhdistyksemme lippu. 6.10.1979 kymmenen vuotta sitten pidettiin majallamme yhdistyksemme 40 – vuotisjuhla. 7.10 1989 pidetään majallamme yhdistyksemme 50- vuotisjuhla. Yhdistyksemme kiittää: Sanomalehti Itä – Hämettä, Heinolan reserviupseereita, Heinolan seudun veteraanijärjestöjä, Heinolan seudun sotainvalideja, Heinolan urheilujärjestöjä, Heinolan kaupunkia ja maalaiskuntaa ja liikelaitoksia sekä Lahden sotilaspiirin esikuntaa Ilman teidän ja jäsentemme talkootukea ei toimintamme olisi ollut näissä mittakaavoissa. Uskon että työmme on ollut hyödyllistä ja arvokasta vapaan, itsenäisen Isänmaamme sekä kasvavan muorisomme hyväksi, sillä nuorisostahan kasvaa vaapaaehtoisen maanpuolustustyön jatkajia.

Kiitoksin Heinolan Seudun Reservialiupseerit ry

Seppo Sormunen
Kunniapuheenjohtaja

Kiitokset lumitempauksesta Sinilähteentie 13:ssa

Heinolan reserviläiset, tulitte 23.3.2010 ja pistitte lumet ja jäät pois torpan ympäriltä. Tätä asevelihenkeä ei voi kielin kertoa, se oli niin suuri asia, että vielä elää isäin henki: kaveria ei jätetä.

Ei jätetty minuakaan, kun haavoituin 25.8.1941 Ihantalassa. Maan läpi tuli sirpale, joka teki nyrkin mentävän reiän oikeaan lapaani, repi keuhkoa ja jäi selkärankaan kiinni. PST-joukkueen johtaja haavoittui samasta kranusta jalkaan. Sitä lähdettiin viemään hevosella, mutta minut jätettiin metsään. Varajohtajan piti mennä hakemaan lääkintämiehet jalkaväestä; meidän huolto oli sieltä, mutta se oli niin arka mies, että oli mennyt pakoon ja tullut vasta kolmen viikon päästä nälkäisenä takaisin porukkaan.

Pojat seurasivat minun tilannetta, näkivät, että minä jään sinne metsään. Vuorokauden kuluttua tuli neljä kaveria ja nosti minut pystyyn, että lähdetään kävelemään. Mutta minulta oli valunut veri niin vähiin, että maailma musteni ja putosin maahan. Pojilla oli kirves mukanaan ja he tekivät paarit, vyöt alle ja manttelit päälle. Niillä sitten retuuttivat minut noin 5 kilometrin matkan Lappeenranta-Viipuri -tien varteen. Se oli tuskien taival sekä minulle että kantajille.

Juho H. Ruotsalainen

Kunniavartio 6.12.2009

Heinolan Reserviläisten syyskokous 2009 pidettiin ravintola Tukkijätkän kabinetissä. Kokous oli tullut siihen vaiheeseen, jossa käsiteltiin kunniavartiota. Kunniavartiovastaava Martti Tähkänen kysyi: ”Kuka lähtee kaveriksi Pitäjänkirkolle”. Johon allekirjoittanut vastaa: ”Minä lähden”. Asia kirjattiin ylös ja kokous jatkui. Kahvitauon aikana muutamat jäsenistä kertoivat myös halukkuudestaan osallistua kunniavartioon, koska eivät ole siinä tehtävässä juuri olleet ja sitten sain idean, jota esitin heti urheiluvastaava Sami Pajuselle ja kysyin mielipidettä: ”Mitä jos järjestettäisiin isompi kunniavartio Pitäjänkirkolle talvisodassa kaatuneiden muistoksi?” Ehdotus sai kannatusta. Seuraavana päivänä esitin asian puheen- johtajallemme Olavi Seppälälle ja tässä vaiheessa olin jo saanut vapaaehtoiset kerättyä kokoon. Sami oli selvittänyt viranomaisten kannan asiaan, joka oli myönteinen. Seuraavaksi tuli mieleen pukeutuminen ja yhdessä päätimme talvisodan henkeen sopien käyttää lumipukuja. Olavi otti tehtäväkseen huolehtia asiasta. Seuraavaksi otin yhteyttä Eino Hyväriin, kerroin asiamme ja hän järjesti Veteraaniliput kantajineen. Olavi oli yhteydessä Maanpuolustusnaisiin ja sai Kristiina Mattilan seppeleen laskuun mukaan. Sitten sattumalta kerroin tapahtumasta Matti Heimanille (res.upseerit) ja hän piti ideaa tosi hyvänä ja kysyi voivatko hekin osallistua tähän meidän vartioon, koska saataisiin isolla porukalla näyttävämpi tapahtuma, kyllähän se meille kävi. Seuraavaksi muistimme kirkonmenojen olevan yhtä aikaa ja meidän pitäisi olla kahdessa paikassa valmiina, joten sitten varaamaan audienssiä Kirkkoherralta ja hänen myötämielisellä suhtautumisellaan saimme reilun siirtymäajan Kirkonkylästä kaupunkiin.

Tässä muodossa paikkakunnan omien yhdistysten toteuttamana ja yhdenmukaisesti pukeutuneena, tämä on ainutlaatuinen tai vähintäänkin harvinainen tilaisuus ja se osoittaa yhdistysten välistä hyvää yhteistyökykyä toimia ryhmänä hyvän asian puolesta.
Tällä tapahtumalla on tarkoitus osoittaa, että kunnioitus Veteraaneja kohtaan on suuri ja että uhrinne eivät olleet turhia. Itsenäisessä Suomessa on yhä hyvä asua ja kasvattaa tulevia polvia, siitä suuri kiitos teille Veteraanit. Tällä hetkellä eletään taantumaa ja influenssaa podetaan, mutta olisi nykyihmisen hyvä muistaa, että tässä maassa on ollut paljon vaikeampiakin hetkiä ja niistäkin on selvitty ja selvitään tästäkin. Nyt tarvittaisiin taas sitä talvisodan henkeä ja kansa puhaltamaan yhteen hiileen.

Kiitos kaikille osallistujille, viranomaisille, Spol-kiltaveli Timo Vennolle ja Hämeen Rykmenttille puvuista, Spol-kiltaveli Marko Patrakalle hyvistä neuvoista sekä Kirkkoherra Simo-Pekka Rantalalle ja seurakunnan työntekijöille tapahtuman järjestelyissä.

Heinolan Reserviläiset ry

Tiedottaja / 1. varapuheenjohtaja

Kai Pynnönen